(Toivottavasti kaikki tajuavat, että otsikko on hienoista ironiaa. Työstä on vain kiva valittaa :D)

Olen tajunnut, että pidin köyhyydestä. Tavallaan. Tai sitten aika on jo kullannut muistot köyhistä opiskelijanpäivistäni :) Mutta vakavasti ottaen, köyhyydessä on tiettyä mielekkyyttä. Nyt kun olen palkansaaja, en loppujen lopuksi tiedä, mihin rahani käyttäisin. On loppujen lopuksi aika vähän asioita, mitä haluaisin. Tai sitten ne asiat ovat jättimäisiä, kuten omakotitalo, ihan sellaista ei sentään palkallakaan tosta vain osta.

Totta kai olen iloinen, että voin nyt ostella esimerkiksi vaatteita (olen ostanut jopa pari Marimekon paitaa!) ja kodinkoneita. Kaikkea, mistä opiskelijana vain haaveilin. Mutta oikeastaan se ei tunnu melkein miltään. Ostin viime viikolla jalkalampun olkkariin; se on tosi hieno, mutta nyt vain totesin, että onpas hieno ja menin toiseen huoneeseen. Köyhänä olisin tuijottunut sitä haltioituneena varmaan kaksi tuntia tyyliin "ostin jotain uutta, wow".

En tiedä ymmärrättekö, mitä tarkoitan. Mutta kaupassa käynnistäkin menee tavallaan maku, kun "kaiken" voi ostaa, jos haluaa. Pidin siitä, kun opiskelijana sai miettiä ja laskea, että mitä voi ostaa. Sitten oli ihan onnessaan jostain herkusta, ylimääräisestä pikkujutusta, jonka antoi itselleen luvan ostaa.

En halua kuulostaa leuhkalta. Enkä tietenkään tarkoita, että äärimmäisessä köyhyydessä olisi jotakin hienoa. Tarkoitan sellaista niukkaa elämää, sellaista että kaikki ei ole itsestään selvää.

Ehkä paras joululahja, mitä olen elämässäni saanut, oli isäni pari vuotta sitten mulle ja P:lle antama muovikassillinen jouluruokia. Se riemu, mitä kassillinen torttuja, pipareita, punaviiniä, porkkanalaatikkoa ynnä muuta voi antaa, on uskomaton, kun sitä ajattelee nyt. Mutta kun se tulee täysin yllättäen siihen köyhään arkeen, siinä on se idea. Isäni perheineen on ostanut ne ruuat stressaantuneena kaupasta, sille ne eivät merkitse juuri muuta kuin pakollista rutiinia. Mutta mulle heiltä yli jääneet ruuat olivat yllätys, jotakin ylimääräistä hyvää. En edes keksi, mikä asia voisi olla mulle nyt samanlainen, tuottaa samanlaista iloa. Nyt minä olen se, joka etsii kaupassa stressaantuneena jouluruokia, eikä se tunnu miltään.

Voisin aivan hyvin tehdä vähemmän töitä ja saada vähemmän palkkaa. Tulisin aivan hyvin toimeen esimerkiksi opintotuella plus freelancer-palkkioilla. Tai voisin tehdä välillä pätkän töitä ja säästää rahaa, ja sitten taas vain olla.

Voisin tehdä myös vapaaehtoistyötä, jos en joutuisi olemaan palkkatöissä 40 tuntia viikossa. Haluaisin tehdä jotain viikonloppusijaisuuksia esimerkiksi päihdeongelmaisten hoitokodeissa. Joo joo, tiedän, että ihastuisin niihin nisteihin ja juoppoihin. Ja joo joo, tiedän, että siitä työstä on gloria kaukana. Siksi en haluaisikaan olla siellä kuin viikonloppuisin. En kestäisi sitä työtä päivästä toiseen, koska faktahan se on, että niin sanottuja tuloksia näkyy aika vähän. Samat naamat siellä pyörii uudelleen ja uudelleen.