Terve vain! Olen siis palannut Tunisian auringosta. Oli kyllä tosi hyvä reissu! Mutta paluu arkeen oli sitäkin kamalampi...

Palasimme siis Suomeen perjantain ja lauantain välisenä yönä. Ja jo tänään sunnuntaina olen töissä! Täällä töissä minua odotti "mukava" yllätys: mulle oli tehty työvuoroja kahdeksi kuukaudeksi eteenpäin multa mitään kysymättä! Entinen työsopimukseni loppui maaliskuun lopussa ja seuraavan pätkän piti alkaa kesäkuun alussa. Huhti- ja toukokuun piti olla välissä lähes vapaita tai repalaisia extrauksia sisältäviä.
No, toisin kävi.
Mulle oli nakitettu koko tämä väliaika täyteen vuoroja, muun muassa ihania seitsemän päivän työputkia. Vappuaattoani on päätetty piristää iltavuorolla. Ja kaikki tämä siis minulta mitään kysymättä.
Tiedän, että moni olisi varmasti iloinen siitä, että työt jatkuvat katkeamatta ja että töitä ylipäätään on, mutta kun minä olen tällainen kuin olen, niin en ole asiasta erityisen ilostunut.
Olin ehtinyt asennoitua siihen, että saan viettää kevätpäiviä vapaalla, tavata ystäviä ja pyöriä kaupungilla, joten nyt tuntuu ihan ylitsepääsemättömän kamalalta tietää, että olenkin vain töissä töissä töissä.
Yritin tuossa äsken rukoilla, että poistaisivat nyt ainakin sen vappuaaton työvuoron, mutta eivätpä nuo mitään luvanneet. (hauskinta tässä on se, että minun pitäisi vappuna kirjoittaa juttua muiden vapun juhlinnasta! :o)
Olisin mieluummin nämä kuukaudet rahatta ja vapaa kuin rikas, mutta vankina töissä. Mutta jos sanon nyt, että haistakaa pee, minä en tee, niin eihän ne pyydä minua enää ikinä-koskaan tänne, sittenkään kun joskus satun haluamaan.

Että tällainen vuodatus.

Kirjoitan Tunisiasta myöhemmin, ja laitan sitten kuvia kanssa. Toistaiseksi en ole millään ehtinyt. Heräsin lauantaina joskus puoliltapäivin, jonka jälkeen piti tyhjentää matkalaukut, pestä kolme koneellista pyykkiä, siivota koti ja käydä äidin luona... Niin, ja tänään olen jo töissä, yhdeksään asti illalla. Eli en tosiaan ole ehtinyt edes siirtää kuvia digikamerasta tietokoneeseen. Kunhan joskus (paino sanalla joskus) ehdin, niin teen sen. Pitäisi tehdä miljoona muutakin juttua.

On näköjään pakko lähteä jonnekin Afrikkaan asti, että saa oikeasti vain olla (ei sillä etteikö työpaikaltani olisi soitettu myös Tunisiaan!). Heti kun palaa Suomeen, niin puhelin pirisee ja miljoona asiaa kaatuu niskaan. Ikinä ei saa vain olla. Perkele. Lähden kohta vuodeksi jonnekin Honoluluun.

Ps. Se on pakko sanoa jo nyt, että käytiin ihanassa eläintarhassa! <3 :)