Pöllöilen iltavuorossa töissä. Selailin iltapäivälehteä, jossa kirjoitettiin jyväskyläläisen Anna-Emilian murhaajasta. Mies on murhannut myös aiemman tyttöystävänsä. Jo ennen surmaa mies oli toistuvasti pahoinpidellyt naista. "Tuntui pahalta nähdä hänen ahdinkonsa ja tietää, että kukaan ei voi tehdä oikein mitään", kertoi uhrin sisko lehdessä.

Alkoi taas toden teolla ärsyttää tämä yhteiskunta! Totta kai asialle voitaisiin tehdä jotakin, paljonkin, mutta tuntuu, että poliittinen tahtotila puuttuu. Lähisuhdeväkivaltaan suhtaudutaan maassamme ihan kieroutuneella tavalla vähätellen. Poliisi puhuu perheväkivallasta tiedottaessaan perheriidoista ja pariskunnan välienselvittelystä, ja media toistaa poliisien käyttämiä termejä. Perheriidasta puhuttiin myös silloin, kun mies murhasi vaimonsa Tampereen Pispalassa vähän aikaa sitten. Murhasi! Ei minun ja P:n perheriidat ainakaan ole ihan tuollaisia. Miksi asioista pelätään puhua niiden oikeilla nimillä? Pelätäänkö, että naiset jättävät miehensä? Tai lakkaavat antamasta heille? Vai mitä vittua? Minä en ymmärrä. Huolimaton ja vähättelevä kielenkäyttö saa lähisuhdeväkivallan kuulostamaan pariskunnan yksityisasialta, riitelyltä, johon ei tule esimerkiksi naapureiden puuttua.

Ärsyttää muutenkin keskustelun taso, kun puhutaan lähisuhdeväkivallasta tai esimerkiksi pedofiileistä. Pallit pois vaan, munista hirteen tollaset -kommentit eivät ole kovin rakentavia tai realistisia. On oikeitakin keinoja puuttua tuollaisiin rikoksiin, miksi niistä ei puhuta? Lähisuhdeväkivalta ei ole perheen sisäinen asia, vaan yleisen syytteen alainen rikos. Läheisten ja naapureiden on suorastaan velvollisuus ilmoittaa asiasta viranomaisille ja viranomaisilla tulisi olla velvollisuus puuttua asiaan kovalla kädellä. Rikoksista on jaettava kovempia tuomioita, mikä kertoisi selkeästi, että meidän yhteiskuntamme ei hyväksy tämänkaltaista toimintaa. Nythän nakkikioskiin murtautumisestakin saa kovemman tuomion kuin oman puolison pahoinpitelemisestä tai oman lapsensa pakottamisesta seksiin.

Nyt kun olen päässyt purkautumisen makuun, niin purkaudunpa vielä parista myytistä:

1. "Mulla vaan napsahti päässä"
Tämä väkivaltaisten miesten vakioselitys. Mulla vain pimeni/napsahti päässä enkä pystynyt hallitsemaan itseäni. Totta kai pystyy. Suurin osa väkivaltaisista miehistä hakkaa vaimoaan vain kotona, ei esimerkiksi kadulla. Mies siis pystyy hallitsemaan itsensä julkisella paikalla ja purkaa aggressionsa vasta kotona. Lisäksi monet väkivaltaiset miehet hakkaavat naisiaan niin, että heihin ei jää näkyviä vammoja esimerkiksi kasvoihin. Aika hyvää kontrollointia minun mielestäni.

2. Miksi ei se vaan lähde?
Olen nähnyt sen verran parisuhdeväkivaltaa ympärilläni, että tiedän, mitä se tekee ihmiselle. Hajottaa. Uhrista tulee psyykkisesti heikko ja hän kehittää pahoinpitelijäänsä kieroutuneen riippuvuussuhteen. En jaksaisi jauhaa tästä itsestäänselvyydestä. Ainahan alkoholistillekin voi sanoa, että miksei se vaan lopeta.

3. Naisetkin hakkaavat miehiä.
Aivan, mutta prosentit menee suunnilleen 90-10. Mielestäni on relevantimpaa puhua siitä 90 prosentista. Toki on syytä puhua myös esimerkiksi äideistä, jotka pahoinpitelevät lapsiaan. Nämä keskustelut eivät kuitenkaan sulje toisiaan pois.