Olen nyt kokopäivätöissä ollessani tajunnut, kuinka opiskeluihminen olenkaan. Olen aina tiennyt sen, mutta nyt tajuan entistä vahvemmin, kuinka hyvin viihdynkään yliopistolla. Tykkään perehtyä uusiin asioihin, tykkään tutkia ja tehdää omaa. Tykkään, kun aamulla ei tarvitse herätä ajoissa, kun saan itse määritellä aikatauluni, kun vapaa-aikaa on paljon. Tykkään keskustella seminaareissa, tykkään ideoida.

Olen nyt töissä ollessani huomannut, että ajatukseni pyörivät jo gradussa, jota en ole edes aloittanut vielä. Kehittelen sitä päässäni. Kun aloitin työt, olin innoissani uudesta vaiheesta elämässä ja olin huojentunut kesäisen kandiksi valmistumisen johdosta. Silloin yliopisto jäi taka-alalle ja pelkäsin jo, että mulle käy niin kuin monelle muullekin työpaikallani - välivuosi venyy vuosiksi ja gradu jää ikuisesti tekemättä. Mitäpä sitä tekemään, jos töitä saa ilmankin. Nyt olen tajunnut, että sen voi tehdä, koska haluaa. Kaiken ei tarvitse tähdätä työelämään.

Nyt ajatukseni ovat palanneet yliopistolle. Voisin hyvin kuvitella, että lukisin itseni jopa tohtoriksi! Toisaalta en usko, että niin tapahtuu - tutkijat on niin sairaan huonosti palkattuja, että vaikka en rahasta juuri välitäkään, niin se tuntuu lähinnä pilkalta. Mutta olen ihan sellainen ihminen, joka voisi tehdä niin. Pidän itsenäisestä, yksinäisestä työstä kirjojen parissa.

Yliopisto-opiskelu mahdollistaa yleisen aktiivisuuden elämässä. Kun ei  ole kahdeksaa tuntia kiinni jokaikinen arkipäivä, jaksaa AJATELLA; lukea vaikka ihan huvikseen toisten tekemiä tutkimuksia ja teorioita, kehitellä omia uusia ideoita. Kirjoitella. Jaksaa osallistua vapaaehtoiseen järjestötyöhön, yhteiskunnalliseen toimintaan. Jaksaa liikkua. Jaksaa käydä kiinnostavilla kursseilla ja tapahtumissa. Jaksaa tavata ihmisiä.

Kun on töissä, ei jaksa/ehdi melkein mitään. Elämä typistyy. Ihminen tylsistyy älyllisesti, eikä käytä kaikkia voimavarojaan. Lahjakas ihminen menee töissä hukkaan (enkä nyt väitä olevani itse lahjakas, puhun yleisesti). Mitä jos suuret kirjailijat/muusikot/filosofit olisivat olleet 40 tuntia viikossa töissä?!

Ja hei, minä olen vieläpä unelma-alallani! En haluaisi mitään muuta kuin toimittajan ammatin. Pidän työstäni kovasti. En vain haluaisi tehdä sitä niin paljon.